Erilainen Jussi
Juhannusviikonloppu meni uintikilpailuissa. Kisat oli Dresdenissä, jossa oli Saksan masters mestaruuskilpailut. Ne uitiin pitkällä radalla, joten ei paljon hyviatä ajoita voi puhua. Mulla oli aika tiukka ohjelma siä. Melkein joka jaksossa laji ja sit viestit päälle. Kisallisesti reissu ei ihan putkeen menny. Ajat jäi jonkin verran siitä mitä aikatavotteita olin itelle laittanu. Mut muuten matka oli onnistunu. Käytiin kattoon nähtävyyksiä sillon kun ei kisoja ollu. Oltiin Outin kanssa viime vuonna ennen joulua käyty Dresdenissä ja todettu se sillon jo hienoks kaupungiks, mut kesäinen kaupuki on aina parempi.
Kisoissa oli aika mukava fiilis. Masters kisoissa ei kauheesti kiristellä hampaita, mut silti kaikki yrittää parhaansa. Vanhin osallistuja oli 98 vuotias. Syntyny siis 1908, huh huh. Se oli kyl aika koomista et ne monet vanhat mummot ja pappat ui kokopuvuilla. Mun omat kokopitkät uimasut jäi suomeen joten vaikutin varmaan aika amatööriltä. Hauska yksityiskohta oli et niitten nimien edessä oli myös tittelit, esim. tohtori tai professori tohtori. Kysyin et minkä takia uintikilpailuissa pitää kans tittelit olla, niin mulle vastattiin et se kuuluu kiinteenä siihen nimeen, huh huh.
Sunnuntai-iltan sit takas Hampuriin. Pysähdyttiin matkalla syömään ja pysähdyspaikka oli peltojen ymäröimä. Ei siinä mitään, mut kun mulla oli keltanen "survivor" paita päällä niin eiköhän kaikki rypsikuoriaiset luuullu mua rypsipelloks ja hyökänny kimppuun. Paita oli noin 20 sekunnin autosta nousun jälkeen täynnä niitä hyönteisiä. Oli sit pakkko ottaa paita pois.
Nää oli mun viimeset kisat täälä Saksan maalla. Nyt on innostus syttyny noihin mastrers kilpailuihin ja ajattelin et suomessa sit täytyy jatkaa harrastusta.
Kisoissa oli aika mukava fiilis. Masters kisoissa ei kauheesti kiristellä hampaita, mut silti kaikki yrittää parhaansa. Vanhin osallistuja oli 98 vuotias. Syntyny siis 1908, huh huh. Se oli kyl aika koomista et ne monet vanhat mummot ja pappat ui kokopuvuilla. Mun omat kokopitkät uimasut jäi suomeen joten vaikutin varmaan aika amatööriltä. Hauska yksityiskohta oli et niitten nimien edessä oli myös tittelit, esim. tohtori tai professori tohtori. Kysyin et minkä takia uintikilpailuissa pitää kans tittelit olla, niin mulle vastattiin et se kuuluu kiinteenä siihen nimeen, huh huh.
Sunnuntai-iltan sit takas Hampuriin. Pysähdyttiin matkalla syömään ja pysähdyspaikka oli peltojen ymäröimä. Ei siinä mitään, mut kun mulla oli keltanen "survivor" paita päällä niin eiköhän kaikki rypsikuoriaiset luuullu mua rypsipelloks ja hyökänny kimppuun. Paita oli noin 20 sekunnin autosta nousun jälkeen täynnä niitä hyönteisiä. Oli sit pakkko ottaa paita pois.
Nää oli mun viimeset kisat täälä Saksan maalla. Nyt on innostus syttyny noihin mastrers kilpailuihin ja ajattelin et suomessa sit täytyy jatkaa harrastusta.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home