Vika, vika, vika...

Ei mussa siis mitään vikaa oo, mut kun kaikki on viime aikoina ollu viimeistä kertaa niin tämä olkoon viimeinen postaus.

Suomen kamaralla päivystellään, nyt oltu jo pikkasen reilut 24 tuntia. Palaaminen ei ollu mikään shokki, mut kun on samassa kaupungissa 10 kuukautta, alkaa sitä pitämän jo kotinaan ja elämä löytää omat raiteensa. Ihminen on sopeutuvainen.

Heti ensi töikseen Suomessa painelin autokatsastukseen ja tulliin jättään veroilmotusta. Oi Suomi, oi Suomi. Miten olikaan helppoa toimia suomeksi ja ihmiset oli niin auttavaisia ja kertoi miten pitää toimia. En tiedä mitä "älä ole ystävällinen, äläkä kerro mitään"-pulveria valtion virkailijoille Saksassa syötetään.

Tästä eteenpäin mut siis tavottaa suomalaisesta kännykästä ja tää siis todellakin oli viimenen viesti tänne, eli älä turhaan tuu katteleen tänne et olisko tullu jotain. Mut kiitos kaunis jokaiselle blogia vähänkään lukeneelle.

-Timo

Die Reise der Timo

Nyt aletaan lähetyä loppua. Siis todellista loppua. Huomenna päivällä alkaa ajo Suomeen. Perillä ollaan torstaina yöllä. Rakka reissu tulee. Tää viesti on samalla yks merkkipaalu. Näitä viestejä on nyt sit 60.

Viimenen ilta suju rauhallisissa merkeissä. Meidän piti mennä kattoon ulkoilma elokuviin Die Reise der Pinguine, mut se makso 6 egee. Siis 6 egee. No eihän me semmosia summia maksella. Jäätiin sit aidan toiselle puolelle kattoo ja jutteleen. Ajattelin vielä pari kuukautta sitten ettei täältä lähteminen tuota minkäänlaista haikeutta. Mut jotenkin viimeset kuukaudet on ollu niin mukavia, että tänään kun Peder toi mukanaan kuohari pullon ja sano sit vielä muutaman sanan meidän viimesen illan kunniaks, meinas tippa tulla linssiin. Onnkes Peder piti puheen lyhyenä ja päästiin skoolaan niin selvittiin kuvin silmin.

Timon matka saapuu päätökseen...

Läpi on

Kuka olis uskonu. Pääsin läpi siitä viimesestä kurssista, minkä tentti oli viime maanataina. Kävin tänään kyselemässä siltä proffalta et jokos saa tuloksia. No sehän sano et kirkkaasti läpi meni. Olin kyl pikkasen yllättyny, kun keskin sinne päästä kaikkia juttuja. Siinä kysyttiin yhtä kaavaa ja sit piirtelin sinne vaan jotain kuvia kun en muistanu sitä. Ehkä se kannatti.

Aamulla käytiin syömässä aamupala ulkona. Täytyy ottaa kaikki irti viimesistä päivistä. Peder oli mun ja Outin kaa Elben rannlla kahvilassa. On se niin siistii kattella satamaa ja ohi ajavia laivoja ja nauttia aamupalasta. Kuuma kiusaa edelleen...

Viimestä viikkoa

On ollu aika sekavat fiilikset viime aikoina. Kuultiin viikko sitten ikäviä uutisia Suomesta ja ei oikein oo ollu sama fiilis enää sen jälkeen. Odottaa et pääsee Suomeen.

Viime maanatantaina mulla oli sit viimenen tentti täälä. Ei se ihan putkeen menny. Katotaan pääseekö läpi. Illalla ajettiin Prahaan Pederin kanssa, 6,5 tuntii. Me siis lähettiin meijän autolla muuttaan Pederin kamoja Prahaan, kun sillä on siä viä opintoja jäljellä. Oltiin siä keskiviikko iltaan asti. Ei tehty juuri mitään erikoita. Kävin leikkauttaas hiukset kun siä se on halpaa. Alle 5 euroo pesu ja leikkaus. Saataispa Suomeenkin samanlaiset hinnat. Reissun aikana sain koottua ajatuksia ja oli hyvä et pääsi vaihtaan maisemaa ja tilanteesta irti.

Täälä tuli istuskeltua tunti jos toinenkin. Peder tiesi hyviä päikkoja mihin mennä, kun on opisekllu 4 vuotta Prahassa. Biergarten. Olut 0,5 litraa 80 senttiä. Tuolta näki koko vanhan keskustan ylle.

Takas tullessa koin elämäni tuskimpia hetkiä. Me lähettiin ajaan Prahasta päivällä 11 aikaan. Ja auriko paisto koko matkan. Rajalla juututtiin ruuhkaan ja sit vielä Hannoverin jälkeen oli onnettumuus missä meni puoli tuntia ekstraa. Ilman ilmatointilaitetta ajettaessa lämpätila auton sisällä nousee. Tais olla sisällä 42 astetta. Sielä kun istut 7,5 tuntia niin tiedät tehnees jotain. Juomavesi pulloissa muuttuu melkein kiehuvaksi. Tuskaa. Sinne en haluais mennä enää takas. Ei ollu kauheen järkevä ratkasu ajaa päivällä.

Lähdön fillistä lisää jo se, et käytiin viime torstaina hoitamassa lähdön asioita. Pankkitili on nyt suljettu, kaupungista muuttoilmotus jätetty, viime hetken ostoksia tehty, vakuutukset irtisanottu ja siivous ja pakkaus alotettu. Nyt kun keski-Euroopassa ollaan oli matkustelu meidän yks tavote tämän vuoden aikana. Viimeinen reissu oli Helgoland. Se on pieni kivinen saari Nordseellä. Sinne kesti katamaraanilla 3,5 tuntii ja tuli samalla nähtyä minne Elbe laskee. Ei sitä oikein osaa kuvitella kuinka suuri Elbe on kun lähetään tonne Atlantille päin. Perillä oltiin neljä tuntia ja sit takas Hampuriin. Saarella ei varsinaisesti ollu mitään nähtävää, mut luonto oli kyl hieno. Hyviä kuvia tuli otettua monta.

Tätä se saari oli. Ympärysmitta oli reilu kolme kilometriä. Sielä olis voinu vaan istuskella ja nauttia maisemista, mut neljän tunnin aika ei jousta.

Saksalaiset lähtee Helgolandiin verottomien ostosten perässä. Tupakka, alkoholi ja hajuvedet oli se mitä ne sieltä kuskas. Vähän niinku Ahvenanmaalle mentäessä, mut ihmiset ei ite ollu kännissä.

Ollaan pitkään jo suunniteltu torstaisen baari-illan ihmisten kanssa et mentäis grillaan. Eilen lauantaina se vihdoin tapahtu. Mentiin elben rantaan ja grillailtiin, juotiin ja jauhettii paskaa.

Grillibileet. Meitä oli melkonen kööri. Saksalaisia, suomalaisia, norjalainen, englantilainen ja portugalilainen.

Oli kyl täydellinen lopetus vaihto vuodelle ja vikalle lauantai-illalle. Oon koko vuoden uhonnu et uin Elbessä joskus ja eilen se tapahtu. Lämmintä vettä. Ei se kyl mitään juomavettä oo, mut oon kuulin et uintikelposta kumminkin. Muutkin ihmiset siä näytti käyvän pulahtamassa. Grillausen päätteeks lähettiin vielä Reballe. Sielä aika vierähti liiankin nopeesti ja kotiin tultiin kuuden maissa.

Tuli räpsittyä ennätys määrä kuvia. Yhden illan aikana yli 150 kuvaa. Yllättäen suurin osa niistä on postettavia, mut muutamia hyviäkin joukkoon mahtuu. Mulla oli taas naaman vääntely ilta. Ne kuvat ei kyl oo julkasu kelposia.

Oli niin kuuma tänä aamuna et ei pystyny nukkuu, joten ei muuta kun siivous puuhiin. Keittö ja vessa on nyt sit muutto kunnossa. Keittiöön mulla meni melkein kuus tuntia. Outi nukkua körötti ja herättyään se alko vessan siivoukseen. Olis pitäny varmaan siivoo vähän enemmän aikasemmin niin pääsis nyt pikkasen helpommalla. Kaikkialta sitä likaa löytyykin.

Hampuri hiljenee, mutta vain hetkeksi... (olipas omaperänen kommentti, mistäköhän kopioitu...) Kolme päivää jäljellä.

...

Täältä voi lukee viime päivien tapahtumista...

Pari kuvaa

Päätin laittaa viä pari kuvaa Amsterdamista kun sieltä ei oo kuvia tullu laitettua (lue: en halua ruveta opiskeleen viä).

Perus setti. Kanaali, aurinko ja hymy herkässä.

Meidän kulkuneuvot...

No tää vika kuva ei nyt ollukaan Amsterdamista. Tää on Hampurista. Planten un Blomen puisto. Tonne mennään tänään grillaileen.

Opiskelua

Oon tässä tän viikon opiskellu ja niinhän se taas on käyny et kaikkee muuta on tullu tehtyä. Eilen pesin vessan, järjestelin kaikki musiikkitiedostot koneelta ja selailin nettiä. Sieltä löytyy yllättävän paljon mielenkiintosta turhaa tietoo, jolla ei yksinkertasesti tee mitään.

Keskiviikkona illalla meidät oli kutsuttu mun untiryhmäläisen Tanjan kotiin kyläileen. Oli kyl hauskaa ja viivyttiin siä puoli yhteen asti. Pikkasen aika vaan kulu. Todettiin Outin kaa et me taidetaan aina olla ne jotka viihtyy kaikissa kissanristiäisissä pisimpään. En sit tiä onko se hyvä vai huono asia.

Tänään (pe) aamusta käytiin Outin kanssa uimassa ulkoaltaalla. Tehtiin ylimääräset treenit, kun eilen illalla treeneissä kellään ei ollu uimahallin avainta ja siinä sit seisoskeltiin puoli tuntia ja sit todettiin et ei varmaan päästä sisään. Huh huh mitä toimintaa. Kukaan ei edes yrittäny soittaa kellekkään, kaikki vaan odotti. Uimahalli "käynnin" jälkeen mää menin Diwaniin perinteiselle torstai-illan istuskelulle ja Outi tuli kotiin kun se halus tehä koulujutuja.

Viikonlopusta tuleekin sit kiireinen. Tänään illalla mennään grillaan puistoon sit sen jälkeen bileisiin mitkä on sellasessa vallatussa ja palaneessa talossa tossa meidän lähellä. Siitä on sanottu et jos on asunu Hampurissa pitää edes kerran käydä sielä. No parempi myöhään kun ei millonkaan. Lauantina lähetään Berliiniin Love Paradeen, joka on tekno festari kadulla ja sit sunnuntaina mennään Sylttiin, joka on saari Nordseenllä. Sinne pääsee junalla siltaa pitkin. Monet saksaliset on kehunu sitä meille.

12 päivää jäljellä...

Öljyt

Tuli vaihdettua öljyt autoon. Käytiin sellasella huotoasemalla missä mainostettiin edullisia öljynvaihtoja merkkiöljyillä. Se joka ne vaihto osas kyllä asiansa ja oli ystävällinen. Neuvo ottaan sen vähän halvemman 5W-40, mut sit päädyttiin kumminkin 0W-40. Kokonaisuudessaan uudet öljyt, työ ja uus suodatin makso 59 euroo. En osaa yhtään sanoo oliko se nyt sit kallis vai ei, mut seuraavalla kerralla voi sit jo vertailla.

Oon tänään jo puolitoista tuntia opiskellu. Oho. Kohta alkaa olla mun valmistautuminen ens maanatain tentiin valmis. No pikkasen täytyy vielä ahkeroida.

Oon kuullu et Suomessakin hellettä piisaa. Sitä näyttää nyt olevan joka puolella. Täälä on tänään vähän viileempi päivä, vaan 27 astetta. Tähän alkaa tottua et hiki valuu, suuta kuivaa ja joutuu käymään suihkussa kolme kertaa päivässä...

Lenkki

Nyt on taas maailman kirjat sekasin. Ahon poika kävi lenkillä. Puolituntia juoksua. Että teki hyvää. Tää tais olla mun toinen lenkki Saksassa. Oho!!

Nyt painun toisen täälä oppimani harrastuksen pariin, lukemaan...

Dami dam dam

Mitä tulee mieleen kaupungista Amsterdam? Kenties kanaalit, punaisten lyhtyjen alue ja Coffee Shopit. Sitähän se kakessa yksinkertaisuudessaan on, ainakin turistille. Meidän aktiiviseen viikonloppuun kuulu pyöräilyä. Vuokrattiin lauantaiksi pyörät ja ajeltiin ympäri kaupunkia. Siinä tuli nähtyä muutakin seutua, kun vaan se keskusta mikä vilisi turisteja.

Meidän hostelli oli hosellilaiva. Erikoinen tapa nukkua, mut tulipahan kokeiltua. Ensimmäisenä yönä nukkumisesta ei oikein tahtonu tulla mitään kun heräili millon mihinkin kolinaan, mut toinen yö olli jo parempi. Se oli kyl älyttömän kallis verrattuna siihen mitä sillä sai. 25 hengen huoneessa, yks suihku ja kaks vessaa koko laivassa.

Amsterdamissa on paljon museoita. Me vierailtiin kolmessa museossa. Vincent Van Goch museo ei ollut hintansa väärti. Kymmenne euroo ja loppujen lopuks aika mitätön paikka. Paljon kaikkee ei mielenkiintosta. Hasish museo oli informatiivinen. Mut kyl se aika provosoiva myös oli. Tuntu siltä kun sieltä lähdettäessä kaikkien olis ajateltava et "hei tää on ok". Kolmas missä käytiin oli Anne Frankin talo. Sielä ne oli piilotellu ja viettäny aikaa natseilta piilossa. Se oli mielenkiintonen ja ei liian iso. Jakso keskittyä ja kattella kaikki mitä museosta löyty.

Sää Damissa oli juuri mun makuun, "23 astetta, puolipilvistä ja heikkoa tuulta". Vietettiinkin aikaa puistossa istuessa veden äärellä ja masikoita syöden. Kesä. Summa summarum: Hieno ja idyllinen kaupunki. Paljon vinoja taloja.

Torstaina illalla (viime to 6.7., ennen amsterdamia) käytiin Outin kanssa yliopiston elokuvissa. Ne maksaa kaks euroo ja ne on vaan torstaisin. Kaytiin kattomassa Brokeback Mountain. Henna (suomalainen vaihtari) oli meidän mukana. Se oli nähny sen jo aikasemmin englanniks, joten toimi meille aina välillä tulkkina kun saksa kävi liian vaikeeks. Joo, siis sekin oli puhuttu saksaks. Mut leffa oli hyvä. Suosittelen. Täytyy kyl joskus kattoo uudestaan englanniks tai suomalaisilla teksteillä, niin saa varmaan vielä paremman kokonaiskuvan.

Tänään oli sit viimenen "kahdeksaan yliopistolle" maanatai. No kun sain ruhoni vihdoin raahattua aktiivisen viikonlopun ja jalkapallon finaalin jälkeen koulullle niin eiköhän meidän proffa sit jätä tulematta. Heräsin siis 6.50 ja tulin 40min matkan koululle ihan turhaan. Ketuttaa... No jos jotain huono niin jotain hyvää myös. Sain tulokset siitä viime maanatain tentistä. Sain 2.3 joka on siis tosi hyvä, kun 1 on paras ja 5 huonooin. Oon kyl tosi yllättyny sillä lukemisella. Ens maanataina on sit viimenen tantti, vielä täytyis viikko panostaa lukemiseen...

Hulinaviikko

Viikko sitten keskiviikkona meille tuli meidän viimeiset viraat, Anni ja Roosa. Ne on Outin vahoja hoitolapsia, jotka on nyt jo 14 ja 17 vee. Viikkoon mahtui paljon hauskaa tekemistä. Päällimmäisenä mielessä on huvipuisto, Heide-Park, jossa käytiin sunnuntaina. Sit käytiin myös päivän reissulla Itämeren rannassa biitsillä. Oikein hieno paikka, tuli vähän kun etelä mieleen pitkine hiekkarantoineen.

Heide-Parkissa on maailman jyrkin puurakenteinen vuoristorata. Se oli aivan älyttömän hyvä. Käytiin siä varmaan kuuskertaa kun se oli niin hyvä. Tunsin taas itteni teniks kun juoksin sielä laitteesta toiseen. Sit toinen mun suosikki oli Scream. Se oli vähän samanlainen kun lintsillä Space shot, mut päin vastoin. Ensin hilattiin ylös ja sit 2 sekunttia vapaata pudotusta. Hitto olin fiiliksissä.

Täs on se vuoristorata. Se jyrkin pudotus on tuola taustalla. Vaunu on just nousemassa ylös. Pakko myöntää et Tornado jää toiseks.

Kaikki kilpikonnat koossa. Taustlla näkyy Screamin torni.

Biitsi millä käytiin oli Grömitzin kylässä. Se oli oikeestaan vaan se biitsi. Ei siä muuta ollu, mut magee. Otettiin arskaa, pelattiin palloo, luettiin kirjaa ja kuunneltiin musaa. Rento päivä. En edes palanu kun sattu just oleen sellanen pieni pilviverho et ei porottanu ihan täydeltä taivaalta.

Laituri ja ranta taustalla.

Biitsi, noista aurinkotuolesta tulee aina yks olut mainos mieleen mikä pyörii täälä telkkarissa.

Anni ja Roosa kävi Outin kanssa shoppailemassa ja kaupunkia katsomassa. Tais ne myös tykätä Curry Wurstistakin. Laiva-ajelut tuli tehtyä. Mä olin myös niiden kanssa yks päivä shoppailemassa, kun Outi oli yliopistolla. Löysin itelle kolme paitaa. Anni on hyvä makutuomari. Tais kyl shoppailut mennä enemmän mulle etsimiseen kun Annille ja Roosalle.

Perjantai-iltana käytiin kattomassa soiva suhkulähde. Siinä soi kalssinen musiikki ja suhkulähde menee sen mukana sit siinä on viä värit. Oon nähny Prahassa samanlaisen kun oli 13 ja se oli muistaakseni parempi. Sen näytöksen jälkeen jäätiin sinne puistoon istuskeleen. Pimee tuli ja fiilis nousi sen mukana.

Tuola oli pikkasen liian valosaa et värejä olis nähny kunnolla. Ehkä syksymmälä se on näyttävämmän näköne.

Ostin kirpputorilta takin. Se on sellanen vihree armeja takki. Maksoin siitä 12 egee. Melko hyvä säkä et löysin sen. Olin ajatellu sellasta ja kattellukkin jo aikasemmin mut ne oli niin kalliita ja epäsopivia. Maanataina jouduin sit ostaan uuden selkärepun, kun vanha sano sopimuksensa irti. Kyllä nyt kelpaa...

Täälä on nyt menossa aivan käsittämätön helle. 34 astetta. Oon kotona kalsareissa ja hiki valuu. Ei pysty tekeen mitään, no onneks ei tarvi tehä mitään. On tullu seurattua jalkapalloo aika tiiviisti. Ollaan kokoonnuut joko meille tai sitten jonnekkin kuppilaan katoo. Eilisen Saksan häviön jälkeen taitaa tääläkin toi meno rauhottua. On ollu sellasta hehkutusta.

Viime sunnuntaina oltiin Jalkapllon Fan Fest alueella konsertissa. Siä oli kaks saksalaista bäbdiä, Juli ja Silbermond. Tota Julia ollaan aika paljon kuunneltu ja tiedettiin etukäteen jo aika monta biisiä siltä. Noi Fan Festit on siis jalkapallon MM-kisojen ajaks kyhätty alue jonne mahtuu 70 000 katsojaa ja siä on iso screen, jolta ne näyttää kaikki matsit. Sit jos on välipäivä siä on bändejä ja ohjelmaa.

Outi ja Juli

On sitä opiskeluakin kerinny tekeen. Mulla oli maanatina tentti. Olin oikein yllättynyt kuinka hyvin osasin siinä. Ei hirveesti tullu luettua, mut kaikki laskut osasin. Selitystehtävissä oli hieman ongelmia, mut hyvä fiilis jäi. Enää ei yliopistollekaan tarvi montaa kertaa mennä enne lähtöö. Ens viikolla kahtena päivänä yks luento ja sit 17. päivä on viimenen tentti. Sit opinnot on Hampurissa ohi.

Tulevasta hieman. Ensi viikonloppuna saa meidän Euroopan pääkaupungit uuden tulokkaan kun suunnataan Golfin nokka kohti Hollantia ja Amsterdamia. ollaan siä kolme päivää. Seuraavana viikonloppuna on suuntana Berlin ja Love Parade. Se on älyttömän iso teknofestari, 1999 vuonna siä oli ollu 1,5 miljoonaa ihmistä. Viimeisen tentin jälkeen lähetään Norskin (Peder) kanssa käymään Prahassa. Ajetaan sinne autolla ja samalla heitetään sen kamoja, kun se muuttaa takas sinne. Ollaan siä kaks yötä. Paluumatka suomeen on jo varattu. Ajetaan ruotsin läpi ja sit lautalla Tukholmasta Turkuun. Lautta on Turussa illalla 27. päivä. Sit tää on ohi. Nyt alkaa todella tuntuu et se oli tässä.

Onpahan taas tullu kirjoteltua. Kiitos kaikille jotka jakso kahlata läpi. Tuli tos yks päivä mieleen et tää blogi on ollu itellekin aika hyvä ja välillä myös terapeuttinen. Tää on vähän niiku päiväkirja. Sit myöhemmin voi kattoo mitä sitä tuli täällä tehtyä, kun ei tällä mun muistilla sitä enää ens syksynä muistais.

Loppuun pari ekstra kuvaa...

Sinikielet. Vedettiin limujäätä...

Meidän tiimi Dresdenissä, masterssien mestaruuskilpailuissa. Toi oikeella takana on meidän valmentaja. Vähä kun Muju.

Münster

Tiistai 27.6. oli vuorossa taas yksi Saksan kaupungin valloitus. Münster, joka on Saksan kolmanneksi suurin opiskelijakaupunki. Käytiin Outin kanssa morjestamssa sielä Nataliaa, joka oli vaihtarina Suomessa ja mää olin sillon sen tutor.

Matka alko jo oiken hyvin. Ensinnäkin päästiin lähtee puolituntia myöhässä. Meitä molempia vaan väsytti niin paljon et ei päästy sängystä ylös. No ei siinä mitää. Lähettiin ajaa motoria ja sit kun olin ohittamassa autoa näin poliisiauton edessä. Sit vaan vähän himmaileen kun nopeurajotus oli just silläkohtaa 120 km/h. Mulla oli mittarissa 140. Sit pääsin niiten autojen ohi ja myös poliisiauton ja sit se poliisi lähti ohittaa mua ja kiilas suoraan mun eteen. Tein väistöliikkeen ja vaihdoin kaistaa. No sit viiden minuutin ajon jälkeen huomasin et se poliisi on taas ohittamassa mua ja sit se kiilas mun eteen uudestaan ja sit huomattiin se. Sen vilkuissa luki valo "Bitte folgen" (seuraa). Siinä vaiheessa hiki alko nouseen pintaan. No ei muutakun seurattiin sitä läheiselle P-paikalle. Matkalla arvuuteltiin et mistäköhän on kyse kun en mitään ylinopeuttakaan ajanu.

Poliisi oli oiken ystävällinen ja kerto et olin ajanu liian hiljaa ohituskaistaa. SIIS HÄ!!! Mä ajoin ylinopeutta mut silti liian hiljaa. Ei kuulemma nopeemmat autot pääse ohi, jos ajan ohituskaistaa (vasen kasta) liian hiljaa... Täälä on siis suurempi rike ajaa liian hiljaa ohituskaistaa kun ylinopeutta. Ei se siis ollu mikään muu kun huomautus mut kumminkin. Kyl se sit kyseli kaikki et mitä opiskellaan sun muuta.

Münster oli oiken mukava kaupunki ja Nataliaa oli mukava nähä. Oltiin siä vaan noin viis tuntia, kun täyty lähtee uintitreeneihin. Pari fotoo...

Rautaset penkit. Ei välttämättä mitkään mukavimmat istua.

Mä ja Natalia yliopiston pääräakennuksen edessä. Yliopisto omisti suurimman osan kaupungin rakennuksista ja lähes koko keskustan.